M
Otan hänen kätensä käteeni ja laitan omani sen päälle. Onko kaikki hyvin?
En ymmärrä, miksi olen kiinnostunut, miksi kysyn. En kohteliaisuudesta, sillä sitä en tunne, ellen tiedä saavuttavani sillä jotain. Mitä voisin häneltä saada kohteliaisuuteni vastineeksi? Ihmiseltä, jonka ei kuulu meihin ja jonka uskallan epäillä tuntevan meistä ketään, josta olisi minulle hyötyä.
En kysy sitä huolissani, sillä mitä tahansa tuolla kujalla tapahtuikaan, ei se anna hänelle voimaa itseni yli. En ystävällisyyttäni, sillä miksi tuhlaisin sitä tuntemattomaan. En häpeästä, sillä sade peitti tapahtuneen muiden silmiltä. Häpeä syntyy muissa, ei meissä itsessämme. Muiden katseissa heidän ymmärtäessään, mitä olemme tehneet.
Olen M, melkein esittelen itseni - varomattomuuttani - mutta tyydyn vain kysymään: onko kaikki hyvin?
C
Astun ulos kirkastuneeseen ilmaan.
Ilta tuoksuu sateesta raikastuneilta kukilta ja tuoreelta ruoholta verkkoaidan toisella puolella. Viemäreiden hienoinen makea aromi on huuhtoutunut sadeveden mukana syvemmälle, aistieni ulottumattomiin, ja jättänyt tilaa muille, kuten sille, jonka saan luokseni, kun nostan käteni ylös ja haistan kämmenselkääni. Siinä ei tuoksu sade, eikä sen puhdistama maailma. Sen tuoksu on jossain muualla ja minun on vaikea paikallistaa sitä, kuten minun on vaikea paikallistaa elämäni kartalle tapahtumia viimeisen tunnin sisällä.
Niitä on vaikea kutsua tapahtumiksi, vain kujan törmäys oli tapahtuma, muu oli jotain muuta, jota en osaa paikallistaa tai nimetä.
Paikka on kartalla, kartasta minulla vain ei ole tietoa. Nimikin varmasti on, meitä ei vain esitelty. Luontoakin oli, mutta sen lintujen lauluja en tunne. Merkitys - sen uskon ymmärtäväni joskus myöhemmin, jos olen valpas. Nyt ei ymmärrykselle ole tilaa, eikä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti