Koska ei jaksanut hymyillä typeryyksille, jotka olivat valtaamassa lopullisesti epämääräisesti lainehtineen, absurdialla kyllästyneen keskustelun.
Sutkautuksille, joiden poliittista korrektiutta ei hänellä ollut varaa lähteä mittaamaan, mutta jotka yksisilmäisyydessään aiheuttivat hänelle harvinaisen, epämiellyttävän voimattomuuden olon. Olon, jonka päälle oli liimattava liian äänekäs nauru tai joka oli huuhdeltava alas väljähtyneellä lasillisella. Aterian viimeinen vaihe hädin tuskin koskettuna hän nousee, kiittää hauskasta illasta ja astuu aidosti iloisena ja selittelemättä ulos.
Astuu ulos ja kävelee valomainosviidakon vihreiden, keltaisten, mustavalkoisten, turkoosien ja punamustien lehvien ali mielessään kasvot, jotka eivät jätä häntä rauhaan. Valomainokset roikkuvat kaiken yllä kuin Damokleen keihäs - hän ei ole asiasta varma, sillä Damokles ei kuulu hänen kulttuurihistoriaansa tai yleissivistykseensä - ja hän itse väistelee vastaan, takaa ja sivuilta tulevia yön laumoja: leijonat, puhvelit, tiikerit, sarvikuonot, lohikäärmeet ja varsinkin kauriit matkalla sulassa sovussa maan alta kattojen ylle ulottuville juomapaikoille, keitaille, toinen toisensa vieressä ja toistensa päällä, toistensa sisällä. Vain tuossa villieläinten tungoksessa hän saa rauhan. Hänestä tulee satunnainen kulkija, jonka juoma- tai muita mieltymyksiä emme voi kenenkään olettaa tuntevan. Nyt hän on joku muu, kuin mitä on joutunut valintojensa tuloksena ja ympäristönsä edellyttämänä olemaan. Nyt hän vain on ja hengittää vapaata ilmaa. Alkava yö on vailla piilotettuja merkityksiä ja eteen asetettuja keskustelun ansoja.
Hän kääntyy vasemman sijasta oikeaan, hän kääntyy pois kotimatkaa tarjoavasta hälyisestä ja täydestä asemasta ja vielä joutilaina odottavista ajureista sen edessä. Vastoin tapojaan. Hän suuntaa kujalle, jolle paratiisilinnut ja sirojalkaiset kauriit löytävät vasta paljon myöhemmin ja jonka lehvät eivät vielä hohda kutsuvaa valoaan. Tämä viidakko vasta venyttelee ja siristelee silmiään yön houkutusten häikäisemänä.
Portaat nousevat ylös, enkä tiedä miksi lähtisin niitä nousemaan. Kyltin nimi ei kerro minulle mitään, enkä ole varma tarkoittaako sen viesti nousua portaita ylös vai viereisiä alas vai astumista suoraan katutasolta sisään, johonkin toiseen alueen sadoista baareista. Mikä se oli? Heaven is Hell? Hell is Heaven? Olenko ollut täällä aikaisemmin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti