lauantai 21. helmikuuta 2009

Lounas 1/5

Lounas, jonka syytä en vielä tiedä.

- Kiitokset teille C siitä, että vastasitte kutsuuni myöntävästi. Olen hyvin ilahtunut.
- Voin vain kiittää siitä teitä, Rva S. Oli ilo tavata teidät jälleen hovikonsertin päivänä ja vielä uudestaan näin pian!
- Ilo on kokonaan minun puolellani. Toivottavasti valintani ja sen 300-vuotinen historia miellyttää teitä. Näettekö tuon miehen tuolla? Hän on suvun 13. vesa, suoraan alenevassa polvessa. Nautitteko ikinä munia aamiaiseksi? Luulen, että te teette niin. Teistä saa sellaisen vaikutelman. Tänään saamme nauttia tuon miehen keittämiä munia lounaaksi. Hänen isoisänsä kehitti taidon huippuunsa, ja mies itse on onnistunut säilyttämään tietotaidon ja ehkä jopa hieman kehittämäänkin sitä. Hän on kerran paljastanut minulle salaisuuden, enkä voi sitä kokonaan teille kertoa. Sopiiko muuten, että sinuttelemme? En voi sitä teille kokonaan kertoa rikkomatta välillämme vallistevaa luottamuksellista suhdetta. Isoisämme tunsivat toisensa. Hyvin lähesellä tavalla.

Rva S oli lähettänyt minulle kirjeen hovikonserttia seuranneena päivänä. Se ehti luokseni ennen auringon laskeutumista. Hän oli ollut vilpittömän onnellinen tapaamisestamme - kirjoituksen hienostuneet kaarteet ilmaisivat sen hyvin selkeästi - ja ehdotti lounasta lähiaikoina ja tiedusteli minulle sopivaa ajankohtaa.

Nyt me istuimme vastakkain ylellisessä hiljaisuudessa odottamassa ne ratkaisevat minuutit, jotka vaaditan täydellisten munien keittämiseen. Hän hymyilee minulle ja onnistun luomaan rentoutuneen vaikutelman olemukseeni ja asentooni häntä vastapäätä. En ole katsonut häntä silmiin. En ole varma miksi, mutta en halua paljastaa hänelle hermostuneisuuttani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti