Katson kutsua ja mietin keitä ehkä tulisin sen perusteella tänään tapaamaan tai keitä minun pitäisi pyrkiä tapaamaan ainakin hetkiseksi, jättääkseni muistijäljen ja saadakseni käyntikortin. Tilaisuus vaikuttaa lupaavalta, olen ollut siellä aikaisemmin. Muistan pitkät puheet, joiden kuuntelusta palkittiin runsailla, mutta hienostuneilla antimilla. Kunnollinen vierasjoukko. Suurin osa kohderyhmääni, paljon myös niitä, jotka eivät olleet syntyneet Kaikkeudessa. Tae hauskoista juhlista viinin virratessa vailla kutsuun merkittyä päättymisajankohtaa.
Kokoontuneessa joukossa näen ensimmäiseksi ystäväni. P virnistelee maan Suurimman kanssa. Hän ei irvistele Suurelle, vaan minulle kävellessäni heitä kohti.
Astelen siis seuraan ja esittelen itseni. Hänen Suuruutensa ystävällisesti jutustellessa kaikkea maan ja taivaan väliltä en pysty estämään katsettani harhailemasta juhlasalissa. Mieleni on rauhaton. Ystäväni seuraa huonoa käytöstäni ja paheksuu sitä hiljaa. Häneltä kesti puolitoista vuotta saada säädyllinen puhekontakti Suureen ja minä vain vilkuilen ympärilleni. Katseeni palaa takaisin Suureen, joka on innostanut itsensä vauhtiin ja asia koskee minua ja sitä mitä edustan.
Vasta myöhemmin minulla on aikaa keskustella ystäväni kanssa ja palata kertomukseen kujista ja mahdollisuuksista joskus kauan sitten sekä tietenkin siihen, missä nyt olen.
- Mitä aiot tehdä?
- En minä voi tehdä mitään.
- Olet oikeassa. Haluatko jo lähteä?
- Sopii. Käyn sanomassa Suurelle vielä jotain. Olen ollut typerä, mutta en voi sille mitään. Lounaalle en tietenkään häntä saa, mutta jos olet kutsumassa häntä johonkin - esimerkiksi illalliselle noin kuukauden päähän - niin sijoita minut hänen viereensä.
Ystäväni P pyörittää epäuskoisena päätään, mutta suostuu odottamaan ja lähtemään kanssani Kaikkeuden yöhön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti