M
Matka sujuu hyvin.
Olin hänen talonsa edessä juuri oikeaan aikaan. Aurinko ei ollut vielä rikkonut rakennetun horisontin linjaa. Hän oli ihastunut minut nähdessään, jopa hämmästynyt, enkä ymmärrä miksi. Talo oli pimeä, eikä siihen jäänyt eloa hänen poistuessaan ja astuessaan autooni. Talon elottomuudessa ei ollut surua. Se vain oli, vailla velvoitteita tai täyttymättömiä toiveita. Talo, jonka varhaisaamun hämärään jätin, on toisin.
RVA S
Sormeni ovat ikkunassa, enkä ole varma onko ikkunan pinta kylmä vai lämmin.
Olenko varma ulkona vallitsevasta vuodenajasta? Olit pakannut mukaan kevyitä vaatteita. Onko vielä kesä? Otan sormeni ikkunan pinnasta, eikä siihen jää kosketuksestani, sormistani, minusta jälkeä. Jäänkö jäljeksi mihinkään?
Jäitkö autosi katsomaan taakseen nähdäkseen edes aavistuksen hahmostani ikkunasi verhojen takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti