Havahdun aamuun.
Ovesi on raollaan ja luulen sinun nouseen hetkiseksi tarkistamaan asian tai kaksi. En kuule liikettä huoneestasi ja nousen ja huomaan ovesi raosta tulvivan valon kuuluvan auringolle. Sinä olet lähtenyt. Minä en tiedä mihin menet ja mistä - tai milloin - palaat, mutta jokin tämän aamun tyhjyydessä nostaa mieleeni kysymyksiä, joiden vastauksista minun pitäisi olla välittämättä, mutta pystynkö enää?
Minulta puuttuu kokemus. Minulta puuttuu käsitys. Astun sisään huoneeseesi ja pukeutumishuoneeseesi ja kylpyhuoneeseesi. Laatikoita ja kappeja avaamatta tiedän monen esineen puuttuvan ja ne kertovat sinun palaavan vasta huomenna tai ylihuomenna tai viimeistään sen jälkeisenä päivänä.
Tänään sinä et palaa.
Kävelen ikkunaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti