M
Käännän auton kohti palveluasemaa ja pysäköin aurinkoon.
Sammutan moottorin. Edessäni aukeaa avara maisema, olemme jo korkealla ja katseeni yltää kauemmaksi kuin pystyn muistamaan.
Katson häntä, hänen profiiliaan, sen levollisuutta ja avoimuutta. Hänen huulensa ovat puolittain auki ja kuulen ilmavirran kulkevan tasaisesti niiden välistä sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Käännän taustapeilin kohti kasvojani ja katson itseäni. Olemme samanikäisiä, mutta minun otsaani pitkin juoksevat syvät juonteet kuin vuoriston rotkot. Hänen otsansa on sileä ja se hohtaa aamupäivän valossa himmeän lämpimänä.
En muista hänen nimeään.
Käännän peilin takaisin asentoonsa ja avaan oven. Vuorten jono horisontissa seuraa omaamme laakson tällä puolella ja ilma on kirpeä. Haistanko ympärilläni syksyn?
RVA S
Pukeudun ja laskeudun alas keittoalueelle.
Avaan jääkaapin valkoisen, raskaan oven. Otan sieltä purkin ja kierrän sen kannen auki. Työnnän sen sisältöön sormeni. Purkin sisältö on kylmä ja siihen jää tyhjä kohta sormeni jäljiltä, mutta sitten kohta täyttyy ja katoaa. Panen sormen suuhuni, joka maistaa makean, tahmean persimonin. Ovatko ne jo kypsiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti