Hänelle kutsujen ja juhlien konkreettinen olemus oli suhteet ja niiden hoitaminen. Hän tapasi juuri ne oikeat ihmiset ja löysi tilanteeseen juuri ne oikeat sanat, jotka edistivät hänelle tärkeitä, oikeita asioita. Juuri oikeat ihmiset juuri oikeissa juhlissa. Vääriin juhliin emme menneet, eikä meille niihin velvoittavia kutsuja lähetetty. Meidän olemassaoloamme ei tiedetty niissä piireissä, jotka kutsuivat vääriä vieraita väärien vieraiden seuraksi vääränä aikana ja väärään paikkaan nauttimaan vääriä virvokkeita ja väärää ruokaa. Ja keskustelemaan vääristä aiheista.
Juhlistamme en erehtynyt.
Ehkä hän jopa nautti kutsuista, näin olen voinut lukea hänen kasvoiltaan useammin kuin satunnaisesti. En ole varma pidänkö tuosta huomiostani. Ehkä hänen taustallaan niistä pystyi nauttimaan puhtaasti sellaisina kuin ne olivat, vailla muita merkityksiä tai tavoitteita. Minä olin niissä syntynyt, niissä kasvanut ja niihin jäänyt. Minä olin niissä hänen takiaan. Tyhjyyteni takia.
Hänestä minä erehdyin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti