Säädän konsolista huoneiston lämpötilaa kaksi astetta alemmas ja määrittelen vierasasetuksen 'poissa'. Se ilmoittaa vastaanottoon, että olet tavoittamattomissa. Silloin vastaanotto esittäisi jälleen kerran - mutta aina yhtä uskottavasti - teeskennellyn soiton satunnaisen vierailijan edessä, valittelisi tälle säätä ja pahoittelisi huoneiston asukkaan poissaoloa.
Haluatteko jättää Hänelle viestin? Saanko mainita Hänelle vierailustanne? Voisinko kutsua Teille auton?
Konsoli kysyy minulta haluanko kylpeä ja antaa minulle mahdollisuuden määritellä kylpyveden tason. Sinulle täyttäisin sen 60 prosenttiin. Jos olisit nyt vierelläni ja valmis kylpemään kanssani, täyttäisin kylvyn 30 prosenttisesti. Olen yksin ja asetan tason 70 prosenttiin. Lämpötilan asetan 39 asteeseen celsiusta ja veden kierron rauhoittavan hitaaksi. Ei valaistusta, ei tuoksua, vain puhdas vesi. Kuuma ja märkä paratiisi.
Ulkona vallitsee myös kuumuus ja märkyys. Sitä ei kutsuta paratiisiksi, paitsi jossain typerässä Kaikkeutta tuntemattoman riimittelemässä laulussa, jonka ehkä vielä muistat. Mutta muistatko kaupungin oikeaa nimeä? Kukaan tuntemani ei sitä muista. Kaikkeuden Kaupunki on vanha mainoslause - tai laulun kertosäe - mutta sellaisenaankin todellisempi kuin mikään historiallinen jo unohdettu nimi.
Katson ulos kirkkaaseen avaruuteen ja sen silmänkantamattomiin syttyviin valoihin. Kaikkeus on edessäni ja allani.
En sytytä valoja. Annan laskevan auringon värjätä kaiken punertavaksi. Se näyttää minulle tien veteen. Ensin sovitan kuumaan yhden jalkani, sitten hitaasti toisen ja ihokarvani heräävät kuin kylmään. Sitten vajoan kokonaan veden syliin ja annan sen viedä.
Katselen aurinkoa hetken ja jälleen minua hämmästyttää väite siitä, että se olisi kaikkialla sama lämmön ja valon lähde. Se vaeltaa uskollisesti Kaikkeuden kaupungin yli ja katoaa yöksi, joka on usein päivää kirkkaampi. Se katoaa vain saapuakseen jälleen Kaikkeuden ylle, sen kattojen ja horisontin läheisyyteen, välittämään viestejä sen raukoille rajoille, ulkokehille heitetyille paroille ja sen keskukseen sallituille etuoikeutetuille. Nousee ja laskee, nousee ja laskee, mutta minä tiedän, ettei se ole sama kuin lapsuudessani.
Nimeni on C.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti