When Doves Cry

Kuolemauutisia tulee tuutista, sanoi Kochanie. Ne henkilöt, joilla ainakin osaan elämäämme on ollut jonkinlainen vaikutus alkavat totisesti olla niitä, jotka jo poistuvat näyttämöltä. Anita Ekberg, Kenji Ekuan, Omar Sharif, Setsuko Hara, Laila Pullinen, Erkki Karjalainen, Umberto Eco, Harper Lee, Zaha Hadid, Imre Kertész, David Bowie ja vastikään Prince. 

Tokio syksyllä 1984. Elokuvateattereissa pyöri Footloose. Kymmenen vuotta Footloosen jälkeen tokiolaiset olivat sitä mieltä, että näytin aivan Bruce Willisiltä. Pakeneva hiusraja, nääs. Tuolloin (1984-85) olin vielä puhtoinen ja hiuksinen Kevin Bacon... Se taisi olla joku juttu: jokainen länkkäri näytti joltain amerikkalaiselta kuuluisuudelta. Siihen en ole enää viime vuosina törmännyt. Ehkä siihenkin on syynsä. Minä muutun. Tokio ei. Mahdottomuus. 

Klubeilla soi mm. Dear or Alive, Tears for Fears, Depeche Mode, Bronski Beat (Smalltown Boy), Duran Duran, Cyndi Lauper (Time after Time, ah...), Bruce Springsteen (Born in the USA, yes!), Queen, The Pointer Sisters (Jump!), Frankie Goes to Hollywood, Thompson Twins, Wham, Van Halen, Culture Club, Sade (Smooth Operator), Nena (99 tietenkin, mitä muuta?), Tina Turner, Don Henley (Boys of Summer!), Michael Jackson (Thriller) ja Prince (When Doves Cry)...

Japanissa ikäraja oli ja on 20 vuotta, kun puhutaan täysi-ikäisyydestä eli clubbailusta ja alkoholista. Kuuntelimme toki Dingoa (kiitos isäni, joka lähetti kasetin yli mantereitten ja merien, R.I.P.) matkalla klubeille Rikan tai Chiekon tai Yumin pikkuruisessa toyotassa. Suomi mainuttu siis.

Joku G.I Joe kysyi eräällä klubilla, missä esiinnyin. Niinkuin vakituisesti. Sanoin, etten esiinny, pidän vain hauskaa. Tanssimme silloin Princen tahtiin. Niitä tuli kunnon kimara.

Seuraavana viikonloppuna rokattiin sitten jenkkien tukikohdassa. Olisiko ollut Yokota tai Yokosuka, sivussa kuitenkin kaikesta oikeasta elämästä. Jossain vaiheessa joku halusi nähdä 外国人登録証明書-dokumentin. Se on ulkomaalaisten todistus siitä, että olivat rekisteröityneet Japanissa. Sellainen oli pakko olla ja pakko esittää sitä vaativalle viranomaiselle. Sitä varten piti antaa sormenjäljet. Minut heitettiin lentotukikohdasta ulos alaikäisenä.  

Olin seitsemäntoista.  

Sure, What's Love Got to Do with It.

Mutta kyyhkyillä ei ollut mitään syytä itkeä.