Tiina Raevaara kysyy Hesarin
palstallaan Nähdäänkö jo piankin Rainbow-ja Pirkka-kirjoja? Kysymys on turha, sillä Raevaaran visio tulevaisuudesta
on jo totta.
Samaan syssyyn luin jatkokirjaiilija David Lagercrantzin huolista
Stig Larssonin luoman Millennium-sarjan parissa. Viides on tekeillä. Valmista
tavaraa on jo 200 sivua. Se on määrä kääntää 56 kielelle. Sitaatti Lagercrantzilta projektistaan Millennium-sarjan parista:
Voi sanoa, että voin todella kehnosti. Olin melko traumatisoitunut, enkä ehtinyt tutkiskella oloani.
Vain todellinen kirjailija voi sanoa noin.
Kirjailija Lagercrantzista en tiedä
mitään. En tietäisi sitäkään ilman Millennium-hulabaloota, joka jatkuu Larssonin
itsensä jo kuoltua. Mutta en voi kuin ihailla Lagercrantzia markkinoijana,
sillä kaveri ymppää samaan lyhyeen Hesarin artikkeliin (josta toimittajan nimi ei käy julki, käännös?) niin
Zlatanin kuin kirjansa Alan Turinginista. Surukseni täytyy myöntää, ettei minun
pitäisi tietää Zlatanistakaan mitään, sillä en seuraa potkupalloa. Toisaalta
syy, miksi tiedän tuosta potkupalloilijasta, Larssonista ja Lagercrantzista
jotain, enkä olisi tiennyt Turingista mitään ilman… on täysin muut mediat kuin
kirjallisuus − tai potkupallo.
Tähän on tultu. Se että palkittu
kirjailijakaan ei myy on vain osa totuutta. Kirjailija jonka naamataulu ei ole
teeveestä tuttu solahtaa samaan tuntemattomien suuruuksien joukkoon kuin
palkitut, pois lukien tietenkin F-palkinnolla siunatut.
Kenet täällä pitää tappaa saadakseen
kirjoilleen huomiota?
Kochanie saa kuulla näistä
turhautumistani harva se päivä. Kochanie vastasi vastikään, että minun pitäisi
nauttia siitä, että voin istuskella kahviloissa kirjoittamassa tai käydä
uimassa silloin, kun hallilla ei ole muita (Eilen minulla oli Kalevassa yksi 25
metrin allas kokonaan käytössäni! No, tämä on tietenkin Tampere, eikä Tokio tai
Varsova.). Kochanie on oikeassa. Tämän ammatin harjoittaminen on parhaimmillaan
nautinnollista, myös kahviloiden ja uima-altaiden ulkopuolella.
Apurahojakin on tullut kiitettävästi
ja ne ovat kovasti kelvanneet, mutta entä jos kirjailija haluaa aidosti elättää
itsensä ja osin perheensä kirjojensa myynnillä? Onko se niin vaikea yhtälö? Tai
tabu julki lausuttavaksi? Apurahoihin suhtaudun kuitenkin apu-rahoina eli
tukena ennen toivottavasti vielä joskus toteutuvaa tilaa, jossa suurin
tulonlähteeni on kirjojen myynnistä saadut tulot. Palkkaa apurahat eivät ole.
Eihän niistä makseta edes veroja.
Raevaara saa Sebastian Sikiöltä
(kommentaattori sivun alalaidassa) oivan ohjeen:
Miksi et kirjoittaisi popularistisesta aiheesta kun ne kerta myyvät, vaikka eivät ole yhtä hyviä. Vedos tai kaksi eivät ole ohikiitävästä elämästä pois, ja kun kerta tietää menestyksen ainekset, niin miksipä ei rustaisi 'välityötä'.
Ehkä tietämättään Sikiö iskee
kommentillaan asian ytimeen ilmaisullaan ohikiitävä
elämä. Ohikiitävässä elämässä on tietenkin aivan tavallista, että kirjoja
kirjoitetaan yksi per vuosi, kaksi parhaissa. Entä jos kirjailija kirjoittaa
kirjojaan keskimäärin viisi vuotta? Se on tällä hetkellä 10 prosenttia tästä
ohikiitävästä elämästäni, joka oli vaihtua seuraavaan jo parikin kertaa, kiitos
sukurasittuneen sydämeni. Enkä edes someta, pois lukien tämä blogi, jonka kirjoittaminen
taitaa täyttää ainakin osan somen tunnusmerkistöstä. Vai?
Niinpä. Millenniumin neljättä eli
Lagercrantzin kirjoittamaa Se mikä ei tapa -osaa myytiin vain vaatimattomat 3 500 000 sidottua
kappaletta. Se on kolme ja puoli miljoonaa. Tämä tähän mennessä. Saiko
Lagercrantz kustakin kirjasta sen keskimääräisen kolme euroa (30 kruunua), mitä
rivikirjailija voi itselleen laskeskella? Lagercrantz taitaa kuitenkin elättää
itsensä jatkokirjailijana. Unohtakoon Turingit ja muut venkoilut.
Kuka olikaan se esikoiskirjailija,
jonka kirja otettiin jonkin kirjallisuuspalkinnon lyhyelle listalle ennen
ilmestymistään? Vai olenko nähnyt unta? Tai sitten luin sen MV-lehdestä. Sama
asia. Käänteinen märkä uni… Kuiva uni?
En lue MV-lehteä.
Sian- ja naudanlihasäilyke on yleensä syömäkelpoista neljä vuotta valmistuspäivän jälkeen.
Wikipedia on puhunut. Ehkä nötkötistä ei
olekaan kirjallisuuden kuvaksi.
En syö lihaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti