Taktikointia

Ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestys ulkomailla päättyy tänään. Kävin eilen – 13. päivänä ja perjantaina – kirjoittamassa kauniin kakkosen äänestyslipukkeeseen. Pilvipeite repesi ja aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa.

Tänään tuli sitten lunta tupaan, ihan konreettisesti myös Varsovan kaduille. Väyrynen ponkaisi kakkoseksi – Lipposelle karsea luku (5%). Kerrassaan dramaattista, kuvaa tapahtumaa Iltasanomat. Muut luvut ja madonluvut kuuluivat seuraavasti: Eva Biaudet 2%, Sari Essayah 3%, Paavo Arhinmäki 7%, Timo Soini 9%, Pekka Haavisto 12%, Paavo Väyrynen siis 13% ja Sauli Niinistö 49%.

Haluaako Iltasanomien tilaamaan kyselyyn vastanneista todellakin 49% Sauli Niinistön presidentiksi? Vai äänestetäänkö tässä kokoomusta yli puoluerajojen? Mene ja tiedä. En vain ymmärrä.

Jos haluaa taktikoida, on se tehtävä nyt. Toisella kierroksella se on myöhäistä: jos yleensä aikoo äänestää kierroksella 2, on valittava kahdesta se toinen, joka toivottavasti on se kakkonen. Tai siis.

Kyselyiden perusteella Lipposella ei ole enää mitään mahdollisuuksia, enkä asiaa ollenkaan ihmettele. Perussuomalaiset eivät voi kiitää viime kevään vaalimenestyksestä vain itseään, vaan kiitos kuuluu myös silloiseen valtapuoluepolitiikkaan kyllästyneelle suomalaiselle äänestäjälle. On aika väsynyttä ja myöhäistä hokea televisiossa pöötä ja väittää, että suurin syy ehdokkuuteen on juuri rasistinen ja nationalistinen kehitys Suomessa. Osa persuja äänestäneistä tuli tietenkin myös nukkuvien puolueesta. Timo Soinin kapakkakeskustelunomainen persujargon ja liberaali suhtautuminen puolueensa rasistisiin ja nationalistisiin voimiin herätti monen nukkuvan. On kuitenkin helpompaa pelätä kuin nukkua.

Katselen ikkunastani Pawiakin vankilamuseota. Se toimi Gestapon vankilana II maailmansodan aikana. Sen kautta prosessoitiin tavalla tai toisella 100 000 miestä ja 200 000 naista. Kokonaisia perheitä katosi varsovalaisten joukosta. 37 000 eliminoitiin paikan päällä. 60 000 kuljetettiin kuulustelun jälkeen kuolemanleireille. Pawiak on konkreettinen ja jokapäiväinen muistutus siitä, mitä voi tapahtua, kun asiat menevät todella pahasti pieleen.

Ennakkovaalit kotimaassa jatkuvat vielä 17. päivään saakka. Varsinainen vaalipäivä on 22. tammikuuta eli ensi viikon sunnuntaina. Vielä ehtii. Myös kampanjoida.

Jokaiselle pikkupuolueellekin on tärkeää asettaa oma ehdokas. Saahan sitä kautta paljon näkyvyyttä ehdokkaan lisäksi myös puolueelle, aatteelle ja kaikenkarvaisille vakaumuksille. Ehdokkaiden asettaminen on puolueiden tehtävä. Puolueiden on pidettävä kiinni periaatteestaan viimeiseen saakka. Äänestäminen kuuluu äänestäjille. Äänestäjät vertailevat, vaeltavat ja perustelevat päätöksensä vaikka minkälaisilla asioilla. Tai jättävät perustelematta ja ehkä äänestämättä. Työnjako on selvä.

Jako oikeistoon ja vasemmistoon alkaa olla so last season, mutta jos haluaa yhtään taktikoita presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella ja miettiä keinoja, joiden avulla Iltasanomien konservatiivinen Niinistö-Väyrynen –kauhuskenaario ei toteutuisikaan niin äänen olisi mentävä… aivan: Pekka Haavistolle. Kenelle tämä tuli yllätyksenä? Käsi pystyyn.

Selkosuomeksi ilmaistuna:

Ääni Arhinmäelle tai Lipposelle on ääni Väyryselle.

Minulta kysyttiin, kummalle antaisin ääneni toisella kierroksella, jos siellä olisi vastakkain Sauli Niinistö ja Paavo Väyrynen. Mikä olikaan se kauhuelokuva, jossa painajaisten hirviölle tuli nauraa? Jos sitä pelkäsi, sen voima vaan kasvoi, mutta kun sille nauroi, se heikkeni ja lopulta menetti täysin merkityksensä ja vain… katosi kuin savuna ilmaan.

Minä ostaisin presidentin hassuttelevan, kiinalaisen halpatyövoiman avulla valmistetun rakkausmukin ja keskittyisin kirjoittamiseen ja rakastamiseen.

Ja polttaisin passini.