Dimashq II

Olin paattanyt paatya moskeijaan paatetysti, mutta eksyttaessani eilen kaupungin souqeissa itseani siina se seisoi. Umayyadin moskeija ja sen paasisaankaynti. Moskeijan sisapihalle oli sisaankaynnista suora nakyma ja halusin valittomasti sisaan. Paasisaankaynti kun vain oli oikeauskoisille, meilta vaarauskoisilta perittaisiin maksu, mutta sivusisaankaynnin portilla. Sinne siis.

Missaan ei lukenut mitaan, mutta sisaankaynti loytyikin sitten ja paattelin sen olevan vaarauskoisille, koska sisaankaynnin vartijan kopin reunalla roikkui ruskeita hupullisia kaapuja naisille. Niita oli varmaan paasisaankaynnillakin, silla eivat kaikki musliminaiset ole pukeutuneet moskeijavierailulle soveliaalla tavalla.

Otin kengat pois ja kysyin vartijalta lippua. Vartija otti kenkani ja sanoin kuin ohimennen fifty. Sellainen seteli loytyi ja olin sisalla sukkasillani moskeijan komealla pihalla. Minkaanlaista paasylippua en saanut, mika taisi tilanteessa olla jo sanomattakin selvaa.

En tieda Umayyadin moskeijasta mitaan, olin siis halunnut lukea siita jotain tietaakseni. Nyt jouduin vain suhtautumaan siihen hengellisena ja esteettisena kokemuksena. Sisapihan marmori oli vuosikymmenien/satojen - tuskin sentaan tuhansien - aikana hioutunut sukkien ja paljaiden jalkapohjien alla sileaksi ja kiiltavaksi. Se heijasti himmenevan taivaan, pylvaskaytaviin syttyvien valojen ja rukoushetkeen saapuvien ja sitten siita poistuvien uskovien kuvajaiset.

Noin kello 16:45 alkoi rukoushetki. Kutsu tuli aivan lahelta ja saikaytti moskeijan muurin harjoilta linnut lentoon pilvettomalle iltataivaalle. Istuskelin pihan keskiosan penkeilla ja seurasin lintujen lentoa pihan ylla. Rauha.

Joku pyysi minua ottamaan kuvan itsestaan suuremmoisen fasadin edessa. Otin kuvan ja mies kiitti. Hetken kuluttua kaksi taysin mustiin asuihin ja huntuihin pukeutunutta nuorta naista pyysivat samaa. Olin hieman ihmeissani, jotenkin olin odottanut, etta nimenomaan hunnutetut naiset eivat puhu vieraille miehille. Otin kuvan ja katsoimme yhdessa, etta se oli onnistunut ja nuoret naiset kiittivat hymyillen. Tuli hyva olo.

Olen vieraillut puistonkulman juustopiiraskioskissa kaikkena kolmena paivana taalla. Ensimmaisena paivana ostin sielta lounaan - yhden ison piiraan ja juoman - ja nautin sen puiston viileissa varjoissa. Lounaan hinta 35 liiraa/puntaa eli 60 eurosenttia. Eilen ostin sielta iltapalan mukaani. Sama piiras kuin edellisena paivana ja viela kaksi pienempaa, ei juomaa. Tarjosin viidenkympin setelia, mutta vasyneen oloinen myyja vaati viela kaksikymmenta lisaa. Taskusta loytyi yhteensa viisitoista puntaa ja kaupat tehtiin 65 punnan tai siis liiran hintaan eli 1,10 euroa. Tanaan kavin hakemassa kioskista aamiaisen, ja lounaan minulle ensimmaisena paivana myynyt huikkasi tuotanto-osastolta ja myyntijohtaja tiskilla tietenkin huomasi taman, ja aamiaisen - joka koostui samasta suuremmasta piiraasta kuin aikaisempina paivina, minipizzasta ja ananasmehusta - hinnaksi tulikin viisikymppia eli 85 senttia...

Saa nahda mita maksan piiraistani huomenna. Ehka hinta riippuu mista roikkuu, mutta hintakehitys vaikuttaa ihan lupaavalta.

P.S. Nyt joku neuvoi minulle, kuinka saan koneesta ääkköset! Seuraavaan kirjoitukseen siis!

P.P.S. Kuva tuossa vieressä on juuri Umayyadin moskeijasta.