Olen pitänyt itseäni aika hyvänä analysoimaan omia tunnetilojani, vaikka en olekaan kovin hyvä rypemään niissä. Tietty tarkkaileva, ulkopuolinenkin asenne itseen tekee ihan hyvää ja kummasti raikastaa ajatuksia ja selkiyttää sen, mistä ollaan tultu, missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa.
Nyt olen kohdannut ensimmäistä kertaa tunnetilan, jota en hetimiten pystykään analysoimaan. Siihen liittyy tehdyn työn voipumusta, tulevan odotusta, tietynlaista välitilastagnaatiota ja samalla ymmärrys siitä, että nyt se on kaiken kansan hypisteltävissä, luettavissa ja tietenkin arvotettavissa.
Pidän kauluspaidoista. Olen aina pitänyt, eikä niihin liity - tietääkseni - muuta painolastia tai ylimääräisiä merkityksiä kuin, että pukeudun niihin mielelläni. Elämässäni on ollut vaihe, jolloin teetätin niin pukuni kuin paitanikin. Teetätin kenkäni -vaiheeseen en ole vielä yltänyt.
Uusi paita on aina ilo. Vanhan ja kuluneen poisheittäminen taas saa minut surulliseksi. Paidat palvelevat hyvin, eikä mikään - lähes mikään - tuoksu niin hyvältä kuin kuumassa pesty, tuulessa kuivunut ja silityksen jäljiltä vielä lämmin paita. Mikään taas ei harmita niin paljon seuraavana aamuna kuin punaviiniläikkä kauniissa ja rakkaassa paidassa. Tuhlatun rahan ja päänsäryn lisäksi tietenkin.
Pidän kauluspaidoista myös sen takia, että ne on silitettävä, napitettava ja aseteltava housuihin. Pidän niistä myös sen takia, ettei niitä - yleensä... - repäistä päältä, vaan että napit on napitettava auki, kun haluaa vapautua/vapauttaa paidan huomasta.
Tämä paita-hymni sen takia, että onnistuin tänään löytämään hyvin yksinkertaisen, mutta kauniin paidan viikonlopun rientoihin - tai siis tarkemmin sanottuna ensiesiintymiseen kirjailijana Jyväskylän kirjamessuilla sunnuntaina. Tyylikäs, mutta rauhallinen, valkoinen ja klassinen paita, jonka kauluksen- ja kalvosimien käänteissä häivähdys kukkivaa kirsikkaa. Niin, ne kukkivat juuri nyt, ja voin vain kuvitella miltä Kioto näyttää niiden hennonpunertava harso yllään. Se valo!
Oikein hyvää viikonloppua! Ehkä tapaamme Jyväskylässä?
P.S. Miksi Taking Stock? Olen aina pitänyt tuosta ilmaisusta, nimenomaan englanniksi. Katsotaan mikä on tilanne, avataan varaston luukut ja silmäillään mitä kaikkea sinne on kertynyt ja mitä kaikkea sinne vielä saisi, ja mistä kaikesta voisi jo luopua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti