Otin lusikan kauniiseen käteen ja merkitselin Kaarina Hazardin Ludvig Borga -kolumnia niin puna- kuin sinikynälläkin. Sinikynällä merkitsin kohdat, jossa kritisoitiin mediaa ja punakynällä Tony Halmeeseen liittyvät tekstiosuudet. Ihan vain selkiyttääkseni omia ajatuksiani tämän mediahässäkän keskellä.
Hazard käyttää Halmeesta seuraavia ilmaisuja:
- huumeisiin ja laittomiin aseisiin uponnut sekakäyttäjä
- pysyvä aivovamma
- iso ukko
- surkea ja säälittävä
- katkokävelijä ja sammaltaja
- exit only -tatuoinnilla varustettu sikaniska
- kännissä pyssyn kanssa sekoileva
- vitsi
- vaaraton
- möhkäleen muotoinen kotieläin
- viihdetaiteilija
- niskamakkara
- mulli ja elukka
- kuohittu mahtisonni
- testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla mieheksi itsensä rakentanut...
En näe tuossa mitään, mikä ei olisi totta varsinkaan kolumnityylin maailmassa. Ainoat kyseenalaiset kohdat mitkä itse tuosta löydän ovat vitsi ja vaaraton. Eläessään - ja siihenhän kolumnisti viittaa - ei Halme ollut vitsi tai vaaraton noustessaan politiikkaan: me kaikki muistamme äänivyöryn. Sittemmin persujen suosio on laskenut kuin lehmän häntä. Eikä siitä voida edes postuumisti syyttää pelkästään Halmetta. Jos joku pahoittaa nyt mielensä ja haluaa lehmille oikeutta niin JSN:oon vaan valitusta. Tai johonkin.
Halme teki kansanedustajana hallaa äänestäjilleen, lukee kolumnissa. Vain tuossa lauseessa luen Hazardin Halmeesen kohdistamaa kritiikkiä, siitä josta iltapäivälehtien toimittajat saivat palikat rumpuihinsa. Oikeutettua sellaista, oli kritiikin kohde sitten elossa tahi vainaja.
Mediakritiikki taas oli vaikeampi poimia tekstistä jo senkin takia, ettei kirjoittaja vääntänyt sitä rautalangasta. Kolumni oli sitä itseään - mediakritiikkiä - alusta loppuun saakka. Mielenkiintoista tässä on se, että kolumni onnistuu aiheuttamallaan reaktiolla tuomaan esiin nykymedian - ml. iltapäivälehdistön - monta muutakin hyvin mielenkiintoista piirrettä ja kritisoimaan niitä vain olemassaolollaan. Kolumni laajeni iltapäivälehden verkkosivuston ulkopuolelle, voitaisiin sanoa. Tai räjähti käsiin, voitaisiin sanoa. Joka tapauksessa, tämä haluaa sanoa, että media olemme myös me, blogistanien, facebookien ja keskustelupalstojen kansalaiset, jotka otsasuonet pullistuen vetäisevät ne päivittäisherneet nasaaliin, koska elämä olisi muuten niin oudon... tyhjää.
Voisimme keskustella kolumnin ajoituksesta ja tyylistä vaikka maailman loppuun saakka, mutta jo nyt keskustelu on näyttänyt lähteneen sellaisille urille, etten välitä asiaa enää seurata. Purskautin tämänkin tänne, koska on niin... tyhjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti