Kovin lähelle jäävuoria ei kannata mennä, sillä tasapainon horjuessa jäävuori saattaa keikahtaa yllättäen uuteen asentoon, jonka lopputuloksena voi olla haveri.
Minulta kysytään usein kuinka kauan olen kirjoittanut keväällä ilmestyvää ensimmäistä kirjaani Viinakorttia. Keväällä sen ensimmäisistä tietoisista virkkeistä tulee kuluneeksi 55 kuukautta eli 4 ja puoli vuotta eli noin 1642 päivää tai lähemmäs 40 000 tuntia. Ehkä tekstin eri versioissa on ollut kerrostumia varhaisemmaltakin ajalta, mitkä niistä ovat päätyneet lopulliseen tekstiin eli kirjaan, sitä on mahdotonta sanoa. En ole suinkaan kirjoittanut tekstiä l. istunut koneen ääressä kaikkia noita noin 141 miljoonaa sekuntia, mutta kone on raksuttanut 24/7 kesät ja talvet, ja koneen tuottamaa tekstiä on pulpahtanut alitajunnasta tietoisuuteen ja siirtynyt tietoisuudesta sitten tietokoneen näppäimistön kautta näytölle, printteihin, sähköpostiliitteiksi jne.
Toinen kysymys, jota vain kuulee harvemmin ja yleensä muilta kirjoittavilta kanssaihmisiltä, liittyy kirjoitetun tekstin määrään. Moni lukija luullee, että kirjoitettu teksti on yksi yhteen kirjan tekstin kanssa. Jokunen, vaikkakin harva kirjoittaja sellaiseen pystyy, ja oma tyylini ainakin tämän esikoiseni kanssa on ollut kaaoksesta kontrolliin, kontrollista kaaokseen ja takaisin sitten kontrolliin eli kohti lopullista versiota. Olen ajatellut ja hahmottanut maailmaa ja tekstin maailmaan fyysisesti kirjoittamalla, mutta työskennellyt tekstin parissa usein täysin tietoisesti ajattelematta ja turvautuen vain siihen aliseen tajuntaan, siihen pinnanalaiseen näkymättömään maailmaan.
Onko kysymys sitten 10 vai 13 prosentista, niin oma arvioni on, että tekstin lopullisista lopullisin versio, eli se kirja, mikä keväällä pulpahtaa yleiseen tietoisuuteen, on kuin jäävuori. Pinnan alla, näkymättömänä painomusteena näkymättömillä sivuilla on 90 % tarinasta/tekstistä ja pinnan päällä eli näkyvissä tuo 10-13 prosenttia.
Uskon kuitenkin - sillä aion kirjoittaa toisenkin, kolmannen, neljännen, viidennen jne. kirjan - että kaikilla sivuilla on ollut ja on vieläkin merkityksensä. En siis aio ryhtyä pelkäämään seuraavaan liittyvän työn määrää, vaan kohtaan haasteen rennosti ja iloisesti, kuten tähänkin saakka.
Kirjassani ei siis olekaan noin 260 sivua, kuten kustantajan tiedot ilmoittavat. Siinä onkin 2600 sivua, mutta uskaltakaa lähestyä sitä turvallisin mielin. Se ei tule keikahtamaan edessänne.
Oma ihanteeni on se, ettei tekstissä olisi mitään turhaa. Enkä koe turhiksi edes noita pinnan alla piileviä sivuja joita on siis 2600 - 260 = 2340. Ne eivät ole olemassa siksi, että olen ne kirjoittanut toimiessani tarinan kirjurina, vaan siksi, että ilman niitä nuo lopulliset 260 sivua eivät olisi olemassa. Jos pinnan alla oleva materiaali - tai edes osa siitä - katoaisi, järkkyisi jäävuoren tasapaino ja se kellahtaisi uuteen asentoon Tiedostamattomuuden meren ja Tietoisuuden ilman välillä ja kaikki muuttuisi kuin menneisyyden perhosen siiveniskusta ja kirjani nimi - tai jopa kirjoittajan nimi saattaisi vaihtua toiseksi.
P.S. Kuva jäävuoresta: Oskar / Stockholm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti