Osallistuin eilen tilaisuuteen, joka mielenkiintoisista puhujistaan huolimatta onnistui haukotuttamaan, eikä syy ollut pelkästään hikisen iltapäivän. Harmistukseni eli pitkästymisen johtui - taas jälleen - missatusta tilaisuudesta saada aikaiseksi kunnon keskustelua. Keskustelijoista olisi lähtenyt enemmänkin tymäkkää tavaraa, mutta tilaisuudessa oltiin kuin Puttepossun nimipäivillä, jossa kaikilla oli niin muu-kaa-vaa... Moderaattorin tehtävä ei ole vain puheenvuorojen jako, vaan hänellä pitää olla näkemystä ja asennetta, jotta tilaisuudesta saataisiin kaikki tehot irti. Tehoja tarvitaan kesälläkin!
On siis ihan kivaa, että on mukavaa, mutta tuo mukavuus tuo mukanaan muka-vaikuttamisen vaarallisen harhan: samanmieliset iloisesti yhdessä ei ole sama asia kuin hedelmällinen ja ajatuksia avaava keskustelu. Ehkä olisin vähemmän harmissani, jos tilaisuus olisi todellakin pitäytynyt annetun aiheen - Mistä tunnet sä suomalaisen homotaiteen? (järjetön aihe muuten, mutta aiheen järjettömyydestäkin olisi voinut keskustella...) - edes jonkinlaisissa kehyksissä, mutta kun ei: siitä livettiin harharetkille ja samalla tunnuttiin hyväksyttävän tilaisuuden funktioksi vain tuo mukava yhdessäolo. No, järjestäjän flyerista oli oiva apu keikkuvan terassipöydän stabilisointiin myöhemmin illalla. Ehkä parempia tuloksia ensi kerralla. Jatkakaa hyvää työtänne, mutta fokusta ja tiukkaa otetta peliin arvon Pinkkiruusut.
Toisenlaista mukavaa tapahtuu kansanedustajiemme blogistanissa, jonka todellisuudesta päivän Hesari raportoi keskelle kesälomailuun valmistautuvaa Suomea. Hanna-Leena Hemming suorastaan jyrähtää Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhoselle etsiessään vastuunkantajaa vaalirahakohuun, jonka takia armoa ei anneta nyt kenellekään kansanedustajalle. Pidin erityisesti tuosta poliittisesta sanastosta, jota Hemming blogissaan käyttää: läpikiero, peluri, kähmiminen, suhmurointi, mätä, luuseri... Harvinaista herkkua politiikan rintamalla: tätä lisää!
Olemmeko liian varovaisia ilmaisemaan ajatuksiamme ja mielipiteitämme? Suomalainen konsensus saunan lauteilla on ihan ok, sillä kenelläpä olisi oikeutta mesoamisellaan pilata muiden rentoutunutta yhteyttä ikiaikaisen kulttuurimme syväkerrostumiin. Mutta kun joudumme suurimman osan aikaa kuitenkin elämään ja toimimaan saunan ulkopuolella, niin eikö olisi jo aika avata aito keskustelu tämän yhteisen - saunan ulkopuolisen - todellisuutemme ongelmista ja huolenaiheista?
Hallituskumppanin haukkuminen läpikieroksi peluriksi ja mädäksi luuseriksi on ylilyönti, mutta kuvastaa loistavasti sitä turhautuneisuutta, mitä tuossa tilanteessa yksittäinen kansamme edustaja saattaa tuntea. Ja täytyy myöntää: se toi viileän ja raikkaan tuulenvireen hikiseen iltapäivään, mutta Hanna-Leena: mitä on tuo armo, jota kukaan kansanedustaja ei nyt saa ja miksi tuota armoa pitäisi yleensäkään antaa? Antaa armon käydä oikeudesta?
Hmmm...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti