Kuulen kuiskauksen korvani takaa. Jos soisitte. Kiitän tyttöä ja tuntematonta hauskasta illasta, nousen juopuneen meren ylle ja kurotan kaulaani sinua etsien. En näe saartani meren keskellä, käännyn ja uin pois.
Astun ulos bankettisalista hiljaiseen pitkään käytävään, jonka kiiltävät lattialaudat narahtelevat paljaitten jalkojeni alla. Samettiseksi kuluneen puun lämmin viileys rauhoittaa kuumeista mieltäni. Minut ohjataan pois sisäänkäynnistä, kohti kapeampana mutkittelevaa käytävää, jonka päässä minua odottaa tumman sinipunainen, öljypaperinen sateenvarjo. Astun puisiin kenkiini - kävelivätkö ne itse tänne? - ja kopistelen keväänhentoon lumisateeseen varjo ylläni.
Ulkona Kuutamopihalla, pienen sivuportin luona odottavat kärryt, joiden kupu on vedetty tiukasti alas pitämään poissa kaikkialle ulottuvat uteliaat katseet ja viivyttelevän talven viimeisen kylmän yön. Katsahdan ylös taivaalle, jolta minua tervehtii kirkas kuutamo ja keväisten lumihiutalten tanssi. Kaikki kimmeltää ylläni kuin miljoonien kesien tulikärpäset.
Nousen kärryihin ja istun avoinna pitämääsi tummaan silkkiin. Kätesi kietoutuu ympärilleni ja suojelee minua laskeutuneen yön kylmyydeltä. Tuoksusi on lämmin. Ruokokappaan pukeutunut jalkamies vetää kärryt kohti porttia ja niistä ulos ja johdattaa meidät tyhjiä sivukujia pitkin pois.
Jätämme kimmaltavaan lumeen mustat jäljet. Ne katoavat aamulla, kun kevät saapuu Kaikkeuden kaupunkiin.
LOPPU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti