Majesteettisen hillitysti ne seuraavat toinen toistaan, kääntyvät hitaasti kohti porttia, sujahtavat siitä sisään lähes äänettömästi, pysähtyvät hetkiseksi laskemaan lastinsa suojaisan katoksen alla ja jatkavat lipumistaan kohti toista porttia ja toista yhtä hiljaista kujaa.
Kujien kiveys, sadevesiojien vesi, pienet askelmat niiden yli, mykkien talojen suljetut ikkunaluukut, pilvien luovuttama hetkittäinen kuun sirppi ja alas satava sade, kaikki on hiljentynyt seuraamaan mustaa kulkuetta, joka ei anna vihjettä siitä, mitä tai keitä autoissa istuu tai mikä on talo, johon he astuvat ja mikä heitä siellä odottaa.
Banketti on ylenpalttinen, loistava, kirkas ja se kimaltaa kullalle, vihreälle ja punaiselle. Pitkät rivit istuvia ja juhlivia vieraita, rivi toisensa jälkeen. Puheensorina täyttää juhlasalin, lasit kilisevät, kipot ja kupit tulevat ja menevät. Juomia kaadetaan, kuumat annokset höyryävät, kylmät hikolevat kuumien vieressä. Tarjoilijoiden sukkajalat kiertävät kiireen vilkkaa salia päästä päähän, tuoden, vieden, noutaen, kaataen, hymyillen ja kumartaen. Puheet on pidetty, näyttämön soitantoa ja tanssia seurattu sivusilmällä, mutta tanssineiden ja soittaneiden tyttöjen laskeutuessa alas kuolevaisten joukkoon silmät seuraavat kovina kuka istuutuu ketäkin viihdyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti