Katsoin puhelimeesi sen soidessa. En yleensä tee niin. Se vain oli silmieni alla ja värähti soimaan, ilman ääntä, tärinäksi pöydän kovalakkaiselle pinnalle. Käännyit katsomaan minua ja sanoit jotain, vastasin jotain ja poimit puhelimesi. Katsoin silmiisi ja silmäni kertoivat sinulle, etteivät ne nähneet kuka soittaa. Nostat puhelimen korvallesi ja vastaat. Käännyt minusta pois ja astelet huoneesta ulos puutarhaan. Valon eri lähteitä heijastavien lasien läpi näen sinun hymyilevän ja katsovan kohti maata. Olet onnellinen. Tiedän onnesi syyn.
KUOLEMA
Ennen tuon puolustuslinjan murtumista, ennen lopullista kuoliniskua yön iloillemme, meressä, aivan horisontin alapuolella häivähti kirkas vihreä, lupaus paratiisista, johon emme ikinä ehtisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti