Otat minulta avaimen ja suljet minulta oven. Kiellät minulta jotain, joka pelastaisi minut. Sitä me kaikki haluamme! Haluamme pelastua. Haluamme, että joku pelastaa meidät, jos ei muulta niin omalta itseltämme. Lukitset minulta oven, etkä edes ymmärrä sitä. Ovi on me.
KIELI
Puhuimme toistemme kieltä pehmein ääntein ja pelkistetyin kielikuvin. Joskus riitti vain katse kertomaan tähdellisen. Hiekkaiset linnamme, sannasta tehdyt kaupunkimme olivat tarinoita, joita toisillemme kerroimme. Hurja, mahdottomalta näyttävä hiekkatorni kertomus. Suuren aallon poispyyhkimä kaupunginmuuri kertomus. Kuten jokainen päivä rakensimme pian tuhoutuvan kaupunkimme, löysimme toisemme yhä uudelleen ja uudelleen herätessämme aikaan yli keskipäivän hetken. Aivan kuin yön ja unen aallot olisivat ehtineet pyykiä pois edellisen päivän muistot ja hellyyden, eikä eilisestä jäänyt meille mitään. Ei hiekkalinnaa, ei hiekanjyvää, ei kyllästymisen orastavaa, tuhonhimoista siementä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti