Rakensimme hiekanjyvä kerrallaan linnoja kilpailemaan iltapunertavina hattaroina kiitävien pilvien asemasta kaiken väliaikaisuuden ja katoavaisuuden symbolina.
Kuvia onnestamme, joka sai hahmon yön pimeinä tunteina, moskiittoverkon alla. Nautimme, uuvuimme, nukahdimme vasta auringon noustessa. Vihdoin iltapäivän varjojen pidentyessä ja viilentäessä unemme heräsimme nälkäisinä ja söimme ahnaasti, huulillamme salaliittolaisten vino hymy ja mielissämme vielä häivähdys yön totuudellisuutta. Meillä oli vain toisemme ja ympärillämme ajan surumielisyys, tietoisuus kaiken katoavaisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti