Et palaa. Astun sisään huoneeseesi, pukeutumishuoneeseesi ja kylpyhuoneeseesi. Avaan laatikoita ja kaappeja ja - ja hyvin moni, liian moni esine on ollut poissa jo kauan. Kävelen ikkunaan.
PALJASTUMINEN
Kunnes aika näki juonemme lävitse ja päätti päivämme vihreältä häivähtävässä valheessamme, huuhtoi lopullisesti hiekkakaupunkimme mereen, pyyhkäisi talven tuuliin pilviemme linnat, repäisi moskiittoverkon kahtia ja heitti meidät erilleen toisistamme, itsemme armoille.
Yksin vailla yötä, vailla aamua, vailla meren lohtua ja unten tuomaa unohdusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti