tiistai 12. toukokuuta 2009

BANKETTI 2/4

Juuri ne kaikkein viehättävimmät, ne joilla on suppusuut, raukea katse ja pienet kädet istuutuvat viereesi, yksi vasemmalle puolelle, toinen oikealle ja viimein kaunein kukista eteesi. Miten se sanotaankaan? Kummassakin kädessä kukka?

Sinä pienten perhosten ympäröimänä. Yksi on musta ja hopeinen, yksi vihreä ja persikka, yksi keltainen ja aniliini. Jokainen niistä kilpailemassa suosiostasi. Kateelliset katseet seuraavat, väsähtävät pian maailman epäoikeudenmukaisuuteen ja keskittyvät takaisin vanhoihin tai uusiin puheenaiheisiin. Minäkin seuraan, mutta en tee sitä kateuttani. En vain väsy katselemaan.

Kohotat käsivartesi suoraksi, pieni lasi sormissasi. Nyökkäät tytölle, mutta kulauttaessasi juoman sisuksiisi käännät leiskuvan katseesi minua kohti. Kumarrat tuuheat, mustina kiiltävät hiuksesi eteesi polvistunutta tyttöä kohti, kuiskaat jotain hänen korvaansa ja ojennat hänelle tyhjän lasisi. Tyttö nousee ja katseet heräävät jälleen seuraamaan häntä ja hänen kulkuaan. Mihin, kenen luokse tyttö on nyt menossa?

Tyttö kävelee pieniä askeleita, suoraryhtisenä, ylväänä ja arvokkaana pitkin istuvista selistä muodostuneita kujia kuin trooppisten vesien eksoottinen kala korallimatalikossa. Sitten hän kääntää suuntansa minua kohti ja tulee luokseni. Saanko kaataa teille hieman? Odottamatta vastausta tyttö pyyhkäisee asunsa helman suoraksi polviensa alle ja istuutuu eteeni kevyesti kuin keväinen päivä.


2 kommenttia:

  1. Hienoa kuulla, että blogi jää eloon! Vielä viimeiset päivät Kaikkeuden kaupungissa. Sitten haikea lähtö.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Omakin tuntemukseni on juuri tuo haikeus, vaikka en ole kunnolla Kaikkeuden kaupungista ikinä lähtenytkään.

    Ensimmäinen ei kaunokirjallinen blogikirjoitus ilmestyy bittiavaruuteen heti ensi yönä. Tämä vuorokausi (Helsingin aikaa) pyhitettäköön vielä Kaikkeuden kaupungille.

    VastaaPoista